Mistä se ajatus aikoinaan lähti?

Ajattelin esitellä tässä kirjoituksessa ihan ensimmäisen projektini, ajalta jolloin kipinä näitä erilaisia tuunailuprojekteja kohtaan heräsi.

Tarvitsin tuolloin kipeästi pieneen yksiööni sohvapöytää, jonka takoitus oli ajaa myös työpöydän, ruokapöydän ja apupöydän asiaa mutta opiskelijan kukkarolle ei näyttänyt olevan tarjolla muutakun kun tylsiä lastulevy sohvapöytiä. Päätin siis tehdä sellaisen itse.

Ensitöiksi oli hankittava pöydän materiaalit. Ja ei, hankintoja ei lähdetty metsästämään perinteisesti puutavarakaupasta, vaan mistäs muualta kun pellon laidalla seisovasta ladosta. Ennen kun itse pöydän rakentamista sain siis edes aluille, täytyi purkaa hommaa varten yksi kappale vanhaa latoa:)

Vanha latolauta oli osittain erittäinkin hyväkuntoista ja käyttökelpoista. Kesäaikaan puu oli jo valmiiksi kuivaa, mutta eliöistä oli päästävä eroon ja puu puhdistettava. Tein kunnon käsittelyn paineilmakompuralla kauttaaltaan, että koti nurkkiin ei-halutut eliöt poistuisivat puun lohkeilleista väliköistä.

Kaiken tämän jälkeen pystyin tarttumaan itse asiaan, pöydän nikkarointiin.

Pöytä on siis kaikkea muuta, kuin siro pikku pöytänen. Siinä on nimenomaan sitä ajanpatinaa ja rouheutta ja käsin tehdyn fiilistä. Loppusilauksen pöydelle antaa teetetty lasikansi, näin kaffikupposet ja kukkamaljakotkin pysyvät pöydällä pystyssä. Ilman lasikantta tuskin pysyisivät, sillä sen verran rosoista tuo vanha latolauta on.

Pöytää ei varmasti hyvällä tahdollakaan voi sanoa kauniiksi, mutta jostain kumman syystä samainen pöytä on kulkenut mukanani uskollisesti uuteen asuntoon, kunniapaikalle olohuoneen sohvapöydäksi. Ehkäpä se siis on juuri sitä kuuluisaa kategoriaa "se on jo niin ruma, että se on jo hiano". Ainakin omasta  mielestäni :)

DIY kello -Kaapelikelan uusi elämä

Työhuoneen seinällä oleva isohko kello on sanonut työsopimuksensa irti jo tovi sitten. En tiedä mikä kapistukselle tuli, mutta jokatapaukssa uudelle kellolle oli tarvetta. Isoja seinäkelloja on tarjolla runsaasti, mutta en sitten kuitenkaan ole törmännyt juuri sellaiseen mieleiseen, jonka olisin rikki menneen tilalle hankkinut.

Kun sitten muistin kesästä saakka nurkissa pyörineen kaapelikelan odottamassa inspiraation iskua, päätin viimein tarttua toimeen. Perjantai-ilta meni halkaisijaltaan 70 senttisen kaapelikelan pyörittelyssä, kun toimeen ei oikein hiomakoneen kanssa voinut tarttua, sen naapurisovun pysyvyyden takia.

Tässä siis lähtötilanne. Aikaa nähnyt, kolhiintunut ja likainen kaapelikelan puolikas odottaa uutta elämää itselleen.

Kaapelikelan pinta ja reunat vaativat hiomista, sillä pinta oli tikkuinen ja epäsiisti. Ensitöiksen hioin ison pinnan ja kelan pyöreän reunan Black&Deckerin autoselect multihiomakoneella. 

Myös lautojen välit olivat kipeästi siistimisen tarpeessa eikä työkalulaatikon pohjalta löytynyt mitään hommaan sopivaa työkalua, oli lähdettävä siis ostoksille. Mä olen todennut Bilteman valikoiman ja hintatason olevan tällaiselle kotituunajalle melko passeli paikka, josta löytyy miltei ongelmaan kuin ongelmaan ratkaisu. Niinkuin myös tälläkertaa. 

Mukaan tarttui Makitan (tai mihin tahansa) iskuporakoneeseen pikakiinnitettävät hiomalaikat. Pidike sekä paperit tulivat kustantamaan noin 6 euroa ja olivat kyllä hintansa väärti siihen nähden, että toinen vaihtoehto olisi ollut välikköjen hiominen käsin.

Hiomatouhujen jälkeen oli aika maalata. Olen täysin ihastunut näihin JDL:n kalkkimaaleihin joita tilasin Itselleni 100ml purnukoissa erivärejä kokeiluun. Tässä projektissa valitsin väriksi "Soft Cream:in".

Maalasin kaapelikelan kauttaaltaan hyvin kuivalla pensselillä "patinoituneen" efektin saamiseksi. Kalkkimaalin etuna on lyhyt kuivumisaika joten heti valkoisen maalin saatua pintaan pääsi värittelemään numeroita. Isot numerot, 3, 6, 9, ja 12 tein itse siten,  että aluksi etsin wordistä sopivan fontin, suurensin tarpeeksi isoksi ja printtasin valokuvapaperille. Tämän jälkeen paperiveitseä apuna käyttäen  irrotin sabluunan ja sen jälkeen pääsin piirtämään numerot lyijykynällä puulle. Sitten pensseli käteen ja maalaamaan. Pienemmät numerot töpöttelin suoraan muovisesta sabluunasta.

Sitten oli jälleen  käytävä  ostoksilla, että kelloon saataisiin myös viisarit. Niitä en tähän hätään löytänyt  kuin hopeisena, joten se sai kelvata. Kotona viisarit sitten  saivat  niin ikään mustaa maalia  ylleen, että tyyli pysyisi yhtenäisenä. 

Valmis lopputulos näyttää tältä.

Valmis projekti pääsi heti käyttöön  ja se  löysi paikkansa työhuoneesta, rikkinäisen kellon tilalta. 

Seuraaviksi projekteiksi odottelen jo kovasti kevättä, että pääsisin betonitöiden kimppuun. Ideoita alkaa olemaan jo niin paljon, että olisi jo kiva päästä niitä toteuttamaan!

Henna