Mistä se ajatus aikoinaan lähti?

Ajattelin esitellä tässä kirjoituksessa ihan ensimmäisen projektini, ajalta jolloin kipinä näitä erilaisia tuunailuprojekteja kohtaan heräsi.

Tarvitsin tuolloin kipeästi pieneen yksiööni sohvapöytää, jonka takoitus oli ajaa myös työpöydän, ruokapöydän ja apupöydän asiaa mutta opiskelijan kukkarolle ei näyttänyt olevan tarjolla muutakun kun tylsiä lastulevy sohvapöytiä. Päätin siis tehdä sellaisen itse.

Ensitöiksi oli hankittava pöydän materiaalit. Ja ei, hankintoja ei lähdetty metsästämään perinteisesti puutavarakaupasta, vaan mistäs muualta kun pellon laidalla seisovasta ladosta. Ennen kun itse pöydän rakentamista sain siis edes aluille, täytyi purkaa hommaa varten yksi kappale vanhaa latoa:)

Vanha latolauta oli osittain erittäinkin hyväkuntoista ja käyttökelpoista. Kesäaikaan puu oli jo valmiiksi kuivaa, mutta eliöistä oli päästävä eroon ja puu puhdistettava. Tein kunnon käsittelyn paineilmakompuralla kauttaaltaan, että koti nurkkiin ei-halutut eliöt poistuisivat puun lohkeilleista väliköistä.

Kaiken tämän jälkeen pystyin tarttumaan itse asiaan, pöydän nikkarointiin.

Pöytä on siis kaikkea muuta, kuin siro pikku pöytänen. Siinä on nimenomaan sitä ajanpatinaa ja rouheutta ja käsin tehdyn fiilistä. Loppusilauksen pöydelle antaa teetetty lasikansi, näin kaffikupposet ja kukkamaljakotkin pysyvät pöydällä pystyssä. Ilman lasikantta tuskin pysyisivät, sillä sen verran rosoista tuo vanha latolauta on.

Pöytää ei varmasti hyvällä tahdollakaan voi sanoa kauniiksi, mutta jostain kumman syystä samainen pöytä on kulkenut mukanani uskollisesti uuteen asuntoon, kunniapaikalle olohuoneen sohvapöydäksi. Ehkäpä se siis on juuri sitä kuuluisaa kategoriaa "se on jo niin ruma, että se on jo hiano". Ainakin omasta  mielestäni :)